...ei edes joka kerta. Eikös se Hugo-peikko näin sanonut? No, paikkansahan tämä joka tapauksessa pitää.
Itselläni tulee ohilyöntejä korttien kanssa ihan yhtenään. Tiedän, että iso tekijä näissä on se, että materiaalivarastoni eivät vastaa läheskään sitä, miten mielikuvitus tahtoo lentää. Ei vaan aina yksinkertaisesti pystykään toteuttamaan korttia sellaisena millaisena sen kuvitteli.
Näinpä pääsi taas vaihteeksi käymään tässä hiljan. Olin yrittävinäni valmistaa 60-vuotiskorttia naispuoliselle henkilölle, jota en itse juuri tunne. Kortti on siis tilattu (tai "tilattu", kun sukulainen pyysi tekemään). Värimaailmasta puhuttaessa esiin tuli sininen, joskaan se ei ollut mikään ehdoton juttu. Minähän sitten yritin sinisävyistä korttia, tässä on lopputulos:

Että tällainen sillisalaatti. Voisikohan kortti kovinkaan monella eri tapaa mennä enää pahemmin pieleen? Käsi ylös, kuka näkee tässä jotakin sinistä! No, yritys oli kova, mutta luovutin sitten lopulta. Kun ei se sininen kuulu omiin lempiväreihin, niin ei niitä sen sävyisiä papereitakaan vaan ole kertynyt... Kaiken kukkuraksi yritin tähän ensin ihan toisenlaista, Penny Blackin leimasinta, mutta kun oltiin hetki miehen kanssa keskellä yötä naurettu kippurassa roikkuvalle hiirelle, revin kuvan irti (ylistys kaksipuoliselle teipille!) ja päätin yrittää seuraavana päivänä uudemman kerran eri kuvalla. No, tällainen Tilda-ruusu tähän sitten päätyi ja oikein kimalleliiman kera.
Eikä tarvitse kenenkään kainostella, sanon sen ihan itse ja ääneen: tämä on kamala kortti.
Mutta kai niitä epäonnistumisiakin täytyy joskus tulla, että voisi saada aikaiseksi edes hiukan onnistuneempiakin kortteja..? :)
Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että kortissa on pohjana käytetty erään haasteblogin meneillään olevan haasteen luonnosta. Oli niin jänskä luonnos, että piti kokeilla.
Ystävällisin terveisin
Sinttu